Kuusamon Kitkan noita ja muita saamelaishautauksia

Vanhimmat Suomesta löydetyt saamelaisten haudat ovat vuoden 1600 tienoilta Savukosken Tanhuan Mukkalasta ja Kuusamon Kitkajärven Lehtoniemestä. Lapinmaat oli suljettu suomalaiselta uudisasutukselta vuoteen 1673 saakka, joten näin varhaiset haudat edustavat vielä etnisesti saamelaista väestöä. Mainitut haudat ovat samalla myös noitien eli šamaanien hautoja. Kummastakin haudasta on säilynyt myös luita, ja Kitkan noidasta on tekeillä DNA-tutkimus. Tässä kirjoituksessa esittelen noita hautauksia ja niistä löytyneitä esineitä ja vainajia.

 

Kuusamon Kitkajärven Lehtoniemen hauta

Kopisto, Aarne 1971: Kuusamon lappalaishauta. – Suomen Museo 1971.

Linna, Lauri 2022: Kuusamosta löytyneiden noitien hautojen esineet.

    Vainaja oli haudattu selälleen, jalat pohjoista kohti, hyvin lähelle maanpintaa ja ilmeisesti osittain näkyviinkin – joko siksi, että maa oli ollut roudassa, tai siksi, että pintahautaus näyttää olleen saamelaisille tyypillinen hautaustapa. Vainajan alta löytyi koivuntuohta, ja hänen päälleen oli asetettu ristikkäin käsivarren paksuiset koivunrungot. Pään oikealla puolella oli partakirves, teräpuoli pääkalloa kohti. Vainajan vasemmalla puolella oli rautainen puukonterä ja peuransarvesta tehty noitarummun vasara. Rumpuvasarassa oli ortodoksiristi, mikä viittaa Venäjän kirkon vaikutuspiiriin.

     Haudan ajoitus perustuu Juhana III:n aikaiseen kahden äyrin hopeakolikkoon vuodelta 1573. Kolikkoa on siihen tehdyn reiän perusteella roikutettu narussa. Hautauksessa oli myös nelikulmaisesta tinalevystä tehty lintu, jota nurkkien reikien perusteella on käytetty puvun osana. Metallisia lintuja tunnetaan itäisempienkin kansojen šamaaneilta. Löydettyjä pieniä pronssirenkaita pidetään arpoina, jotka asetettiin rummun kalvolle ja jotka sitten liikkuivat rummutuksen myötä pitkin rummun kuvioitua kalvoa kertoen noidalle vastauksen esitettyyn kysymykseen.

     Kuusamosta on löydetty toinenkin saamelaisnoidan hauta: Maaselän Pöyliölammen hauta. Sen esineitä esitellään Lauri Linnan blogissa (linkki edellä).

 

Savukosken Mukkalan saamelaishaudat

Tuomisalo, Laura & Moilanen, Ulla 2018: Mukkalan historiallinen saamelaiskalmisto Savukoskella. – Kalmistopiiri 2018.

Kirkinen, Tuija & Arponen, Aki & Vanden Berghe, Ina 2019: Globalization and tradition in Forest Sámi commemoration rituals. Textiles and animal skins in the 17th-century burial ground in Mukkala, eastern Lapland, Finland. – MASF 7.

    Myös Savukosken Tanhuan Mukkalasta on 1600-luvulle ajoitettuja hautauksia. Nämä hautaukset olivat matalia, ja ainakin yhden ympärillä oli jälkiä puurakenteesta. Yksi hieman vanhempi ja erillään sijainnut hautaus sisältää samanlaisia yksityiskohtia kuin Kuusamon hautaus: siinäkin oli kolikoita 1500-luvun lopusta, sekin on pintahautaus, ja siinäkin vainajalla on noitarumpuun liitettyjä pieniä pronssirenkaita ja -sormuksia.

     Varsinaisessa kalmistossa hautaukset olivat hieman nuorempia ja matalia joskin silti maahan kaivettuja. Enemmistö niistä oli pohjois–etelä-suuntaisia, kun kristilliset haudat yleensä ovat itä–länsi-suuntaisia. Kuitenkin kolmeen hautaukseen liittyi pääpuolella sijainnut rautaristi. Kuuteen hautaukseen liittyi puukehikko ja kahteen porontalja, jolle vainaja oli laskettu. Tuohta ei näistä haudoista löydetty.

 

Esihistoriallisia saamelaishautoja

Piha, Minerva 2016: Kivihaudat – saamelainen hautaustapa? – Kalmistopiiri 2016.

    Pohjoisimmassa Fennoskandiassa on vallinnut hyvin pitkäkestoinen kivihautaperinne (scree grave), jossa kyse on samalla tavalla pintahautauksesta ja ruumishautauksesta, vaikkakin siinä vainaja on tyypillisesti ympäröity ilmavalla kivilatomuksella ja katettu laakakivellä. Vainaja on myös kiedottu koivuntuoheen tai asetettu tuohelle. Tällaisia hautoja on tehty jo varhaisella rautakaudella, suunnilleen vuodesta 400 eaa. (Ks. Kalmistopiirin artikkeli Kivihaudat). Nykytiedon valossa tämän hautatyypin varhaisvaiheita ei vielä voida yhdistää saamenkieliseen väestöön, mutta perinteen jatkuvuus uudelle ajalle asti tietysti osoittaa, että saamelaistunut väestö jatkoi tätä hautausperinnettä.

     Voidaan pohtia, edustavatko Kemin Lapin myöhäispakanalliset pintahaudat mahdollisine koivuntuohineen jollain lailla tätä samaa hautausperinnettä, joskin sovellettuna paikalliseen ympäristöön: siinä missä puuttomalla tunturiylängöllä vain kiviä on löytynyt haudan peitteeksi, on alavalla metsäseudulla ollut tarjolla puunrunkoja.

 

Luiden kertomaa

Niinimäki, Sirpa & Niskanen, Markku & Chamberlain, Andrew & Junno, Juho-Antti 2010: Osteological analysis of a medieval shaman burial from Kuusamo in North-eastern Finland. – Fennoscandia Archaeologica XXVII.

Peltola, Sanni 2023: The Noaidi of Giggajávri (Fi. Kitka) – Life history of a Sámi shaman found in Kuusamo, Finland (esitelmän tiivistelmä).

    Ensimmäisessä artikkelissa on tutkittu Kitkan noidan haudasta löytynyttä luuaineistoa. Vainajan pään päälle oli ilmeisesti tehty nuotio, koska pääkallossa oli palamisen jälkiä. Vainaja on ollut kuollessaan noin 40-vuotias, ja lantio- ja kalloluiden sekä lihasten kiinnityskohtien perusteella vainaja on ollut mies. Uusien arviointikriteerien perusteella hänen pituutensa olisi ollut eläessään vain 156 cm, mutta luustossa on merkkejä hyvin kehittyneestä lihaksistosta ja raskaasta fyysisestä työstä.

     Aiemmin kallossa tulkittiin olevan luodinreikä, mutta tarkempi analyysi ei tukenut tätä oletusta, vaan kyse on kuoleman jälkeisestä luun reikiintymisestä.

     Peltolan esitelmässä kerrotaan, että geneettisesti Kitkan noita muistutti nykysaamelaisia, vaikkakin länsieurooppalaista perimää löytyi vähemmän kuin vertailussa käytetyiltä nykysaamelaisilta. Nykyisiä kuusamolaisia hän ei muistuttanut ainakaan genominlaajuisella tasolla, mutta mikäli isä- ja äitilinja saadaan analysoitua, osumia saattaisi hyvinkin löytyä. Jo seitsemän sukupolven takana yksittäisen esivanhemman laskennallinen osuus perimästämme jää alle yhden prosentin. 400 vuotta tarkoittaa jo noin 12–16 sukupolvea, joten tällainen genominlaajuinen tulos ei voi todistaa, etteikö nykykuusamolaisissa voisi olla hänen suoria jälkeläisiään.

     Luiden isotooppianalyysin perusteella Kitkan noita on saattanut elää lapsuutensa Kuusamon seudulla tai ainakin Kemin Lapissa, mutta myöhemmin hän on asunut luultavasti Jäämeren rannalla. Voidaan vain spekuloida, johtuiko tämä hänen ”ammatistaan” ja halusta siirtyä kauemmas voimistuvan kirkon vaikutuspiiristä. Joka tapauksessa hän näyttää sittemmin palanneen kotiseudulleen.

 

Oliko Kitkan noita isä-Aikia?

Aikia Aikianpoika, Wikipedia-artikkeli.

    Kuusamon Kitkasta tunnetaan 1591 syntynyt noita Aikia Aikianpoika. Hän syntyi kuitenkin liian myöhään ja eli liian vanhaksi voidakseen olla löydetty Kitkan noita: hänet tuomittiin kuolemaan vuonna 1671, koska hän oli langettanut kirouksen erään miehen päälle, minkä jälkeen tämä oli kuollut. Huomioiden lapinkylien vähäisen asukasluvun ja ”ammatin” yleisen periytymisen saattaisi olla mahdollista, että haudasta löydetty Kitkan noita oli isä-Aikia. Asian todistaminen vaatisi geneettisen isälinjan tarkan analyysin ja tuloksen vertailemisen hänen sukututkimuksen avulla löydettyjen jälkeläistensä näytteisiin.