Kenelle Kitkan noita oli sukua?

Peltola, Sanni ym. 2026: Bioarchaeological analysis illustrates the life of a 16th-century Sámi individual from Kitka, Kuusamo, northern Finland. – BMC Genomics.

 

Käsittelen tuoreiden tutkimustulosten valossa kysymystä siitä, mille väestölle tai keille yksilöille Kitkan noita oli sukua. Keskityn Peltolan ryhmän tutkimuksen IBD-tuloksiin. Ohitetaan tässä se, että tutkimus myös kyseenalaistaa henkilön ammatin noitana – nimitän häntä edelleen Kitkan noidaksi. Kuvat eivät ole tutkimuksesta, vaan ne ovat itse väkertämiäni.

 

Geneettisen perimän IBD-jaksot

 IBD-jaksot (Identity By Descend) vastaavat kaupallisten DNA-testien HIR-jaksoja (Half-Identical Regions): mitä enemmän lähekkäisissä perimän kohdissa esiintyy kahdella henkilöllä samoja alleeleja, sitä pidempi IBD-jakso on kyseessä. Yleensä geneettisissä tutkimuksissa tarkoitetaan IBD-half-jaksoja, jolloin riittää, että jommaltakummalta vanhemmalta peritty alleeli on sama kuin toisella henkilöllä – ei siis vaadita, että joka kohdassa molemmat alleelit olisivat henkilöillä samat. Kuvassa erotan kuitenkin ymmärtämisen helpottamiseksi ”täyden” IBD-jakson IBD-half-jaksosta. IBD-half-jakso katkeaa, kun henkilöillä ei ole siinä kohdassa yhtäkään samaa alleelia.

 Alla oleva kuva havainnollistaa kahden henkilön autosomaalista DNA:ta pätkällä, jossa yläpuoli on peritty isältä ja alapuoli äidiltä. DNA:ssa esiintyy pääasiassa neljää nukleotidia (C, T, A, G), jotka voivat mutatoitua eli muuttua joksikin toiseksi nukleotidiksi. Mutaatiot aiheuttavat geneettisiä eroja yksilöiden ja väestöjen välille.

 

Kuva 1: IBD-jakso katkeaa, kun henkilöillä ei ole tietyssä kohdassa yhtään samaa alleelia.

IBD-jaksojen yhteispituus on sitä suurempi, mitä läheisemmästä sukulaisesta on kysymys. Lähisukua kauempana samanlaiseen tulokseen voi kuitenkin johtaa yhtäältä se, että henkilön kaikki esivanhemmat tulevat samasta väestöstä kuin toisen henkilön esivanhemmat, ja toisaalta se, että henkilö on oikeasti melko läheistä sukua toiselle henkilölle. IBD-jaksot nimittäin saattavat olla myös näennäisiä: niiden joukossa on aina jonkin verran vääriä positiivisia tuloksia. Tutkimuksissa ei analysoida perimän jokaista kohtaa, joten osa mahdollisista katkoskohdista jää havaitsematta.

 Lisäksi IBD-jakso on saattanut oikeasti katketa kahtia, mutta sattumalta eri vanhemman kautta onkin peritty katkoskohtaan yksi sellainen alleeli, joka verrattavana olevassa väestössä on vallitsevana. Tämä tilanne kuitenkin nähtäisiin vain, jos monen peräkkäisen sukupolven näytteenantajien tuloksia päästäisiin vertaamaan toisiinsa. Tällaisten epävarmuustekijöiden vuoksi jotkut geneetikot puhuvatkin IBD-jaksojen sijasta ”pitkistä jaetuista alleeli-intervalleista” (LSAI = long shared allele intervals; ks. Kivisild ym. 2021).

 

Kitkan noita ja saamelaiset suhteessa Suomen nykyväestöön

Kuva 2: Lapin alueväestöjen Kitkan miehen ja nykysaamelaisten kanssa jakama keskimääräinen IBD-jaksojen yhteispituus.

Joiltain alueilta on niukasti vertailunäytteitä. Siksi Inari (5 näytettä) ja Utsjoki (1 näyte) on yhdistetty tutkimuksessa samaksi ryhmäksi. Samoin Sallaan (22) on yhdistetty Savukoski (3) ja Pelkosenniemi (1).

 Kaksi nykysaamelaista verrokkinäytettä ovat Utsjoelta, joten odotetusti Inarin–Utsjoen näytteet jakavat niiden kanssa runsaasti IBD-jaksoja: 248 centiMorgania (cM) eli keskimäärin pikkuserkkua eli toista serkkua vastaavan määrän (yhteinen isoisovanhempi). Vähäväkisellä alueella elävien nykyhenkilöiden välillä kyse on yleensä todellisesta sukulaisuudesta. Koska kuitenkaan sukulaisuus ei useinkaan tule vain yhtä perimälinjaa pitkin vaan useampaa reittiä, niin sukulaisuuden aste on todellisuudessa usein kaukaisempi.

 Enontekiöläisillä yhteiset IBD-jaksot Utsjoen nykysaamelaisten kanssa vastaavat neljättä serkkua. Selvästi vähemmän yhteisiä IBD-jaksoja utsjokelaisten kanssa löytyy Sodankylästä ja Kittilästä, ja vielä vähemmän muualta Lapista.

 Verrattaessa nykyhenkilöitä Kitkan mieheen on muistettava, että hän syntyi jo suunnilleen 1500-luvun puolimaissa eli vähintään noin 13 sukupolvea ennen nykyään eläviä näytteenantajia. Kyse ei siksi voi tietenkään olla yksilinjaisesta lähisukulaisuudesta, vaan tässä tapauksessa suhteellisen suuri IBD-jakaminen kertoo yhteisestä väestöpohjasta pienessä väestössä. Ajallisen etäisyyden vuoksi myös jaettujen IBD-jaksojen yhteismitta jää tässä vertailussa paljon pienemmäksi kuin samaa aikatasoa edustavien henkilöiden vertailussa.

 Hyvin tasaisesti vertailun kärkeen sijoittuu historiallisen Kemin Lapin itäinen osa: Inari (16 cM), Sodankylä (15 cM) ja Sallan seutu (14 cM). Kuusamo (4 cM) jää jo selvästi kauemmaksi ja monen muun kunnan taakse, mihin syynä on asutushistoriasta tunnettu ilmiö: Kuusamossa suomalaisasutus oli paljon voimakkaampaa kuin Keski-Lapissa. Jo 1700-luvun alussa suomalaisia uudistilallisperheitä oli Kuusamon–Posion seudulla (Kitkan ja Maanselän lapinkylissä) kymmenen kertaa enemmän kuin lapinveroa maksavia saamelaisperheitä, kun taas Kittilästä Sallaan ulottuvalla keskivyöhykkeellä suomalaistilalliset muodostivat tuolloin vain pienen vähemmistön (Enbuske 2006). Vuoteen 1763 mennessä Inarin eteläpuolisessa Kemin Lapissa aiemmat verolappalaiset yhdistettiin uudistilallisten veroluetteloon, ja sen jälkeen enää talottomat kota-asujat (poropaimenet ja köyhät) merkittiin verolappalaisiksi.

 Meillä jokaisella on kaksi biologista vanhempaa, neljä isovanhempaa, kahdeksan isoisovanhempaa ja niin edelleen, esivanhempien lukumäärän kaksinkertaistuessa jokaisessa esipolvessa. Kitkan noidan aikatasossa eli kolmannessatoista esipolvessa vanhimmillakin nykyään elävistä ihmisistä olisi jo 8192 laskennallista esivanhempaa (joista toki käytännössä osa toistui useammassa sukulinjassa). Huomioiden kuusamolaisten kokonaisuutena selvästi vähäisempi saamelaisperimä on todettava, että Kitkan miehen kanssa jaettujen IBD-jaksojen pieni yhteismitta ei vielä todista, ettei nykyisissä kuusamolaisissa voisi olla hänen jälkeläisiään. Vaikka nykyhenkilön kolmannessatoista esipolvessa 80 esivanhempaa edustaisi ”kitkansaamelaisia”, heidän osuutensa kaikista tuon tason laskennallisista esivanhemmista jäisi alle yhden prosentin.

 

Taulukko 1: Osuus alueväestöjen näytteenantajista, jotka jakavat IBD-jaksoja Kitkan miehen tai Utsjoen saamelaisten kanssa.

Tutkimuksen toisessa analyysissä (ks. taulukko edellä) laskettiin alueittain niiden henkilöiden osuus, jotka jakavat Kitkan miehen kanssa IBD-jaksoja (vähimmäismitta 8 centiMorgania). Koko Suomen osalta osuus on 9,1 %, ja samat alueet ovat kärjessä tässäkin analyysissä. Kun sama vertailu tehdään Utsjoen saamelaisiin, Enontekiö nousee odotetusti jaetulle kärkisijalle täydellä 100 %:lla, kun taas Sallan seutu putoaa hieman listalla alaspäin. Muutenkin Länsi-Lappi nousee oikeanpuoleisella listalla, kun taas Tervola ja Kaakkois-Lappi sekä Kuusamo putoavat.

 Kun tiedetään pohjoissaamelaisten aikoinaan levinneen nykyisen Suomen alueelle Ruotsista ja Norjasta, on Utsjoen pohjoissaamelaisten vahvempi geneettinen yhteys länsilappilaisiin odotuksenmukainen. Johdonmukaiset alueelliset erot viittaavat siihen, että Kitkan miehen perimä erosi jonkin verran pohjoissaamelaisten perimästä: hänen kaltaistaan väestöpohjaa jatkavat eniten itäisen Lapin alueväestöt.

 

Yksilötason vertailu 

 Kun sitten IBD-jaksojen yhteismitan sijasta katsotaan pisintä yksittäistä IBD-jaksoa, niin nykysuomalaisista (3499 näytettä) löytyy kolme yksilöä, jotka jakavat Kitkan miehen kanssa yli 30 centiMorganin pituisen jakson: yksi Sodankylästä, yksi Itä-Lapista ja yksi Kuusamosta. Inarista tai Utsjoelta ei löytynyt näin pitkiä Kitkan miehen kanssa jaettuja IBD-jaksoja, mutta toisaalta näiltä alueilta oli yhteensä vain kuusi näytteenantajaa. Sukulaisuutena tämän mittainen jakso vastaisi kolmatta serkkua (yhteinen isoisoisovanhempi), mutta aikaeron vuoksi selitys löytyy jälleen enimmälti yhteisestä väestöpohjasta.

 Koska kuitenkin muilla henkilöillä pisin yhteinen IBD-jakso jää lyhyemmäksi, saattavat nämä kolme näytteenantajaa olla todellisuudessakin sukua Kitkan miehelle – joko hänen suoria jälkeläisiään tai jonkun hänen lähisukulaisensa jälkeläisiä. Autosomaalisen DNA:n tasolla tähän asiaan ei kuitenkaan voida milloinkaan saada varmuutta johtuen suuresta ajallisesta erosta. Vain laaja isälinjatesti olisi riittävän tarkka sukulaisuuden todistamiseksi, eikä sekään tavoita sellaisia polveutumislinjoja, joissa mukana on naisia – isälinja tavoittaa vain sen yhden polveutumislinjan, jossa jokaisen sukupolven miehellä on poikia, jotka jakavat isälinjaa omille pojilleen.

 Muinais-DNA on kuitenkin etenkin Suomessa aina jo osittain tuhoutunutta, eikä kaikkia Y-kromosomaalisen DNA:n kohtia siksi saada selville. Peltolan ryhmän tutkimuksessakin isälinjatulos jää epätarkaksi: varmasti tavoitettu mutaatio N-Z19813 on yli 2000 vuotta vanha. Todellisuudessa Kitkan noidankin isälinja tulisi paljon lähemmäs nykyaikaa, jos vain DNA:sta saataisiin selvitettyä riittävästi kohtia. Hänellä saattaa hyvinkin olla nykyisissä Suomen asukkaissa isälinjaisiakin jälkeläisiä, mutta ainakaan toistaiseksi tätä ei pystytä selvittämään.

Lopuksi

 Vaikka IBD-jaksoja käytetään yleisesti sukulaisuuden asteen selvittämiseen, Peltolan ryhmän tutkimus ei anna varmaa vastausta siihen, kenelle Kitkan noita on sukua. Syy on ajallinen etäisyys: Kitkan noita syntyi jo 1500-luvun puolimaissa, ja kun välissä on toistakymmentä sukupolvea, IBD-jaksot ehtivät pilkkoutua merkittävästi lyhyemmiksi.

 Väestötasolla Kitkan noita oli selvästi ”geneettinen saamelainen” ja poikkesi huomattavasti suomalaisista. Myös kielen, kulttuurin ja etnisen identiteetin osalta häntä voidaan pitää saamelaisena – kuuluihan Kuusamo 1500-luvulla Kemin Lappiin, jonka lapinkylien maille suomalaisilla uudisasukkailla ei vielä pitkään aikaan ollut lupaa levittäytyä.

 IBD-jaksojen perusteella Kitkan noidan perimä kuitenkin erosi nykyisten Utsjoen pohjoissaamelaisten perimästä jonkin verran. Siinä missä pohjoissaamelaisilla on vahvempi geneettinen yhteys länsilappilaisiin alueväestöihin kuin itälappilaisiin, on Kitkan noidalla vahvempi yhteys itälappilaisiin.

 Yksilötasolla ”sukulaisen kaltaisia” pitkiä IBD-jaksoja (väh. 30 cM) löytyi kolmelta henkilöltä: yhdeltä Sodankylästä, yhdeltä Sallan seudulta ja yhdeltä Kuusamosta. Nämä henkilöt saattavat hyvinkin polveutua Kitkan noidasta tai jostakusta hänen lähisukulaisestaan. Vähintäänkin he polveutuvat samasta alueväestöstä kuin hän. Tietysti hänen sukulaisiaan saattaa olla myös niissä henkilöissä, joilta ei yhtä pitkiä yhteisiä IBD-jaksoja löydy, koska on sattumasta kiinni, miten IBD-jaksot pilkkoutuvat eri polveutumislinjoissa ja mitä alleeleja muista polveutumislinjoista saadaan mukaan.

 Voitaneen arvioida, että todennäköisimmin Kitkan noidan sukulaisia elää itäisessä Lapissa: Sodankylän, Savukosken, Pelkosenniemen ja Sallan alueilla. Kenties DNA-testejä teettäneet henkilöt pääsevät tulevaisuudessa vertaamaan omaa näytettään Kitkan noidan näytteeseen.