MUINAINEN SODANKYLÄ -BLOGI

 Sodankylä alueena

Sodankylä sijaitsee keskellä Lappia ja on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta pohjoisnaapurinsa Inarin jälkeen. Sodankylän maapinta-ala on noin 11 692 km², eli se on suurempi kuin esimerkiksi Uudenmaan (9 097 km²) ja Varsinais-Suomen (10 663 km²) maakunnat.

Maastoltaan Sodankylä kuuluu pääosin tasaiseen Keski-Lapin aapavyöhykkeeseen (Aapa-Lappi). Korkeuseroja tuottavat yhtäältä harvalukuiset tunturinlaet ja toisaalta jokilaaksot. Kunnan koillisimmassa nurkassa Saariselän Sokostin laki kohoaa 718 metriä merenpinnan yläpuolelle, ja eteläreunalla Ukko-Luosto saavuttaa 514 metrin korkeuden. Kunnan kaakkoisella rajalla Kitinen laskee kohti Kemijokea vain noin 160 metrin korkeudella merenpinnasta. Toisen jaottelun mukaan Sodankylän alue kuuluu Metsä-Lappiin erotuksena Tunturi-Lapista.

 

Sodankylän muinaisuuden tutkiminen

Muinainen Sodankylä kattoi kirkollisesti ja hallinnollisesti myös nykyään muihin kuntiin kuuluvia lähialueita; samaa käytäntöä on noudatettu mm. teoksessa Suur-Sodankylän historia, ja tälläkin sivustolla käsittelen Sodankylän lisäksi myös nykyisiin Kittilään, Savukoskeen ja Pelkosenniemeen kuuluvia alueita. Lapinkylien aikana kylärajat kulkivat hieman eri kohdassa, mutta Suur-Sodankylän alue koostui Kittilän, Sodankylän, Sompion ja Kemikylän lapinkylistä.

Koska sanalla historia saatetaan ”yleisen menneisyyden” lisäksi viitata myös/vain tarkemmin rajattuun kirjallisten lähteiden tutkimukseen, suosin sanaa muinaisuus. Muinaisuus kattaa koko sen ajan, kun Suomi ja Lappi on ollut asutettu, esihistoriasta varhaishistoriallisen ajan kautta historialliseen aikaan ja nykyajan kynnykselle (mihin kukakin sen kynnyksen sitten sijoittaakaan).

Muinaisuudesta saadaan tietoa historiatieteen (eli asiakirjalähteiden tutkimisen, joka sisältää myös sukututkimuksen eli sukuhistorian) lisäksi muiden muassa kielitieteen, arkeologian, väestögenetiikan, folkloristiikan (kansanperinteen tutkimus) ja etnologian (kansatieteen) menetelmin. Kielitieteen osa-alueista olennaisia ovat tässä yhteydessä historiallinen lingvistiikka (rekonstruoivaa vertailua), lainasanatutkimus, dialektologia (murteiden tutkimus) ja onomastiikka (nimistöntutkimus, sisältää paikannimistön ja henkilönnimistön tutkimisen).

 

Sodankylän muinaisuus

Sodankylän muinaisuus liittyy vahvasti saamelaisiin. Suur-Sodankylän varhaisemmat asukkaat olivat kieleltään, kulttuuriltaan ja etnisyydeltään saamelaisia. Hallinnollisen Kemin Lapin (pois lukien Inari) saamelaiskieliin ja -murteisiin viitataan kattokäsitteellä keminsaame. Tällä laajalla alueella oli kuitenkin kirjallisten muistiinpanojen perusteella suurestikin toisistaan poikkeavia kielimuotoja. Niiden välisiä suhteita ei jostain syystä ole tähän mennessä vielä kartoitettu, joten olen itse hiljattain ryhtynyt penkomaan aihetta (Metsälappalaisten kielelliset jäljet).

Historiallisesti alueen metsäsaamelainen väestö on hankkinut elantonsa pääasiassa metsästyksellä ja kalastuksella. Suomalaisten uudisasukkaiden mukana jokilaaksoja pitkin alueelle levisi karjanhoito, mutta viljanviljelylle olosuhteet olivat jo haastavammat. Laajamittaisempaa poronhoitoa alettiin harjoittaa alueella 1700-luvulta alkaen.

Eräs tärkeä rajakohta osuu vuoteen 1673, jolloin Ruotsin kuninkaan asutusplakaatti avasi lapinmaat suomalaisille uudisasukkaille – siihen saakka nämä seudut olivat etnisesti ja kielellisesti saamelaista aluetta. Sukututkimuksen avulla voidaan jäljittää monia paikallisia sukuhaaroja lapinkylien aikaan.

1700-luku oli Keski-Lapissa alkavan suomalaistumisen aikaa, mutta vielä 1800-luvulla on monien lapinkylien alueelta tallennettu saamea. Tutkimusmatkailijoiden mukaan vielä 1820-luvulla saame oli pääkieli Sodankylän syrjäisemmillä alueilla, vaikka saamelaisväestö tuolloin olikin jo pääasiassa kaksikielistä: kirkolliset ja hallinnolliset asiat edellyttivät suomen osaamista. 1900-luvulle tultaessa keminsaamen murteet olivat käytännössä kuolleet, vaikka onkin mahdollista, että vielä 1900-luvulla joku vanhus on saattanut muistaa vanhaa kieltä.

Saamelaisuus kuitenkin säilyi Sodankylässä uuden aallon turvin: samaan aikaan 1800-luvun lopulla, kun alkuperäiset keminsaamen murteet olivat katoamassa, Sodankylän pohjoisosiin muutti pohjoissaamen puhujia Enontekiöltä ja Norjan Kautokeinosta.

 

Blogin tavoite

Tulevissa kirjoituksissani käsittelen ja esittelen eri tieteenalojen tuloksia ja näkemyksiä erilaisista Sodankylän muinaisuuteen liittyvistä aiheista:

-        Sodankylän nimen eri selitysten arviointia

-        Sodankylän saamelaisperäiset paikannimet

-        Sodankylänsaamen hahmottelu niukkojen kirjallisten lähteiden perusteella

-        Sodankylän peräpohjalaisen murteen synty ja erityispiirteet

-        Sodankylän asutus- ja etnohistoria yli 10 000 vuoden ajalta

-        Sodankylän merkittäviä arkeologisia löytöpaikkoja, muinaisjäännöksiä ja rakennuksia

-        Sodankylän asukkaat ja heidän sukujuurensa lapinkylien ajalta lähtien

-        Sodankylän väestö DNA-tutkimusten valossa

-        Sodankylän metsäsaamelaisten kulttuurista, elinkeinoista ja tavoista

-        Tutkimusmatkailijoita Kemin Lapissa

Blogipostaukset pyrin pitämään riittävän lyhyinä ja kansantajuisina, ja kunkin postauksen lopussa esittelen aiheeseen liittyviä lähteitä ja linkkejä, joiden avulla kiinnostuneet voivat jatkaa eteenpäin.

Sivun jatke löytyy myös Facebookista.

 

Jaakko Häkkinen

29.8.2020