Ensivilkaisu Sodankylän ja Enontekiön 1600-luvun saamelaiskieliin

 Tässä kirjoituksessa esittelen kansantajuisesti kielihistoriallisen analyysini tuloksia. Aineistona ovat Olaus Sirman kielinäytteet, jotka tuovat näkyviin peräti neljä 1600-luvun lopun saamelaiskieltä. Itse tutkimus löytyy osoitteesta: https://www.alkuperasivusto.fi/Ensihavaintoja_Olaus_Sirman_kielinaytteista.pdf   

 Olli Matinpoika Sirma on syntynyt joskus 1650-luvulla, ja hänen kotiseudukseen on paikannettu Sodankylän lapinkylä sillä perusteella, että lauluissa mainitaan nykyiset Orajärvi (Orre Jawre ’Oravajärvi’) ja Kelujärvi (Källúeiaúre, merkitys tuntematon). Lapponia-kirjaan päätyi häneltä kaksi laulutekstiä vanhalla sodankylänsaamella, ja myöhemmin toimiessaan pappina Enontekiöllä hän käänsi katekismuksen paikallisten ”Tornion lappalaisten” kielelle (kielille). Nimitän lähdetekstejä seuraavasti:

Sod-A: Kulnasats niråsam (Lapponia 1673)

Sod-B: Morse faurog (Lapponia 1673)

SK: Sirman katekismus (1716)

 

Kuva 1: Pätkä Schefferuksen Lapponian (1673) Morse faurog -laulusta suomennoksineen.

 

Katekismuksen käsikirjoitus on vuodelta 1716, mutta sen julkaisi vasta Wiklund (1913), valitettavasti ilman käännöstä. Olen analyysiäni varten laatinut siitä sananmukaisen raakasuomennoksen käyttäen apuna Gezeliuksen suomenkielistä katekismusta vuodelta 1666, saamelaiskielten sanakirjoja ja saamen etymologista Álgu-tietokantaa. Yritän lähiaikoina viimeistellä katekismuksen käännöksen ja julkaista sen kotisivuillani.

 

Kuva 2: Pätkä Wiklundin (1913) julkaisemasta Sirman katekismuksesta; sananmukainen suomennos on omani.

  

Analyysissäni esitän sodankylänsaamen tai Enontekiön kielten sanamuotoja vastaavat muodot vertailun vuoksi myös pohjoissaamesta ja inarinsaamesta (jo’in kohdin myös koltansaamesta) sekä kantasaamen rekonstruktion, josta ne kaikki polveutuvat.

  

Analyysini päätulokset tiivistettyinä

1. Sirma ei kirjoittanut katekismusta äidinkielellään (sodankylänsaameksi) vaan Enontekiön kielillä, kuten hän on itse kertonutkin (”uti Torneå lapperska tungomåhl”). Enontekiö koostui 1600-luvun lopussa kolmesta lapinkylästä, lännestä lukien Rounala, Suonttavaara ja Peltojärvi. Kaikissa niissä nähtävästi puhuttiin erilaista saamelaiskieltä, ja niitä kaikkia on käytetty katekismuksessa. 

Kuva 3: Kartta Enontekiön länsi- ja keskiosan lapinkylistä Lydia Heikkilän

(2001) mukaan. Olaus Sirman kirkko ja pappila sijaitsivat Markkinassa.

 

2. Rounalan kieli oli pohjoissaamea, kuuluen Ruotsin puolen Tornion murreryhmään. Inarinsaamea muistuttavat sanamuodot puolestaan voidaan yhdistää itäisimpään Peltojärven lapinkylään. Jäljellejäävä katekismuksen kolmas pääkieli, Suonttavaaran kieli, muistutti joissain suhteissa sodankylänsaamea, mutta kielistä löytyy myös useita erottavia piirteitä.

 

Kuva 4: Kielimaantieteellinen hahmotelma 1600-luvun lopun Enontekiöstä. Loiva kaari = läheisempi sukulaisuus; jyrkkä kaari = etäisempi sukulaisuus.

 

3. Saamelaiskielten perinteinen jako läntisiin ja itäisiin kieliin on epätarkka, ja se perustuu enemmän maantieteeseen kuin kielten todellisiin kehityslinjoihin. Kielihistoriallisesta näkökulmasta elävät ja äskettäin kuolleet saamelaiskielet voidaan jakaa kehityslinjojensa samanlaisuuden perusteella neljään alueelliseen ryhmään. Suonttavaaransaame ja sodankylänsaame eivät kuitenkaan mahdu näiden neljän alueellisen ryhmän kehykseen, vaan ne vaativat oman viidennen alueellisen ryhmänsä. Saamelaiskielten muinainen diversiteetti oli siis suurempi kuin niiden nykyinen diversiteetti.

 

 

Kuva 5: Vasemmalla viisi saamelaiskieltä kantasaameen juurrutettuna 20:n muoto- ja äännepiirteen yhdistävien ja erottavien kehitysten perusteella SplitsTree6-ohjelman verkostokuvaajana esitettynä. Oikealla sukuviuhkakuvaajana elävien saamelaiskielten neljä alueellista ryhmää sekä uusi viides ryhmä suonttavaaran- ja sodankylänsaamelle.

 

Lopuksi vielä karttakuva Suomen Lapin 1600-luvun lopun saamelaiskielten alueellisista ryhmistä. Enontekiö kuului Tornion Lappiin, joten sen kieliä ei voida niputtaa keminsaamen alle. Keminsaame on muutenkin vain alueellinen kattonimitys eikä varsinaisesti kieli.

 

Kuva 6: Kartta Suomen alueen saamelaiskielten alueellisista ryhmistä,

joihin kuuluvat kielet edustavat keskenään läheisiä kehityslinjoja.

 

 

P.S. 3.10.2026 Nyt myös englanniksi: Initial Observations on Olaus Sirma's Language Samples.